Porin Vasemmiston kuntavaaliohjelma 2021 – Hyvä Pori kuuluu kaikille!

PORI ON PIENTEN PUOLELLA!

Koulutuksella ja sivistyksellä tasa-arvoa ja hyvinvointia

Kannatamme lähipäiväkoti– ja lähikouluperiaatetta!
Ryhmäkoot on säilytettävä riittävän pieninä ja OAJ:n ohjeistuksen mukaisena.
Maksuton aamupalatarjoilu peruskouluihin
Erityisen tuen resurssit on järjestettävä luvatusti ja toteutumista on seurattava.
Toisen asteen koulutusta lisää työvoimapula-aloille.
Terve oppimisympäristö kuuluu kaikille! Tilat on pidettävä kunnossa ja esteettömyys on huomioitava kaikissa julkisissa tiloissa.
Oppilashuolto ja psykososiaaliset palvelut on saatava vastaamaan tarvetta jokaisella asteella.

HOIVAA KAIKILLE, EI HARVOILLE!

Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin on jokaisella

Lääkäriin on päästävä viikossa!
Asiakasmaksuja on alennettava, eikä ketään saa ajaa velkavankeuteen sote-maksujen vuoksi.
Maksuton ehkäisy kuuluu kaikille alle 25-vuotiaille.
Terapiatakuu käyttöön ja mielenterveyspalvelut ennaltaehkäiseviksi, sekä matalalla kynnyksellä saavutettaviksi.
Inhimillinen hoiva on ihmisoikeus. Jokaiselle on turvattava mahdollisuus tarpeen mukaiseen palveluasumiseen tai kotihoidon palveluihin.
Kehitetään yhteisömuotoista asumista ja muita palveluasumisen välimalleja.
Kotihoidon työhyvinvointi on turvattava ja omahoitajamalli otettava käyttöön.
Alaikäisille tarvitaan kipeästi omia palveluita päihdeongelmiin. Pori voi toimia tässä aloitteellisesti koko Suomen edelläkävijänä!
Henkilökohtaista avustajaa tulisi voida käyttää myös omaishoitajan sijaisena.
Valvonta kuntoon niin ulkoistetussa kuin myös omassa palveluntuotannossa.
Lastensuojelun resurssit on saatava vastaamaan todellista tarvetta.

KESTÄVÄÄ ELINVOIMAA JA ELINKEINOJA.

Kunta ilmastonmuutoksen ratkaisijana

Kaavoituksessa ja alueiden suunnittelussa otetaan myös asukkaat ja elinkeinoelämä mukaan.
Porilaisten hyvinvointivelkaa ei saa kasvattaa. Ei irtisanomisille ja lomautuksille!
Rakentamiseen ja rakennusten kunnossapitoo nenergiatehokkaat ja hiilineutraalit ratkaisut. Resursseja kunnossapitoon on varattava riittävästi.
Porissa otettava käyttöön anonyymi rekrytointi.
Olemme joukkoliikenteen puolella! Kattava joukkoliikenne kuuluu kaikille.
Eläinlääkäripäivystys säilytettävä.
Yritysmyönteisen kunnan statusta ja asennetta vahvistettava. Palvelut pitää myös saada yhdeltä luukulta.

HYVINVOINTIA TAITEESTA, LIIKUNNASTA JA KULTTUURISTA

Kirjastopalvelut säilytettävä ja palveluvalikoimaa laajennettava edelleen.
Lähikirjastopalvelut turvattava.
Kunnan tilojen käytön on oltava kohtuuhintaista niin, että kaikilla on mahdollisuus tilojen käyttöön.
Urheilutalon vapaat tunnit on annettava ilmaiseksi erityisryhmien käyttöön.
Kunnan liikuntapalvelut alaikäisille maksuttomiksi.
Museot- ja taide on otettava näkyvämmin matkailu– ja nähtävyyskohteiksi.
Lisää Maksa mitä haluat -päiviä ja kohteiden esiintuontia.
Porin omaleimaiselle paikalliskulttuurille tarjottava aiempaa paremmat toimintaedellytykset kasvuun ja kehittymiseen.
Porin imagoa tapahtumakaupunkina vahvistettava. Jazzien ja Suomiareenan ohella Porissa on myös muita uniikkeja tapahtumia, joiden kehittämisessä kaupungin on oltava jatkossa tiiviimmin mukana.

Porin Vasemmiston kuntavaaliohjelma 2021:

PIENTEN PUOLELLA! Koulutuksella ja sivistyksellä tasa-arvoa ja hyvinvointia.

Vahvistamme lähipäiväkoti- ja kouluperiaatetta. Lähikouluperiaate on tärkeä lähtökohta koulutukselliselle tasa-arvolle. Varmistamalla, että päiväkotiin ja kouluun pääsee omassa kotikaupunginosassa tai -kylässä, pidetään huolta lähikouluperiaatteen toteutumisesta.

Varhaiskasvatusta kaikille. Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen ja kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuspaikkojen riittävyys pitää turvata huolehtimalla siitä, että päiväkoteja rakennetaan tasaisesti eri puolille kuntaa. Erityisesti vuoropäivähoidon kysyntä on kasvanut, ja kunnan on huolehdittava siitä, että vuoropäivähoidossa on paikkoja kaikille niitä tarvitseville perheille. Myös pienille koululaisille tulee tarjota vuorohoitoa kunnissa. Yhteistyö neuvolan kanssa on tärkeää, jotta kaikki perheet saavat tietoa kunnan tarjoamista varhaiskasvatuspalveluista.Varhaiskasvatusalan ammattilaiset pitävät huolta yhteiskunnan nuorimpien jäsenten hyvinvoinnista hyvin pienellä palkalla. Alaa vaivaava työvoimapula pitää ratkaista parantamalla työntekijöiden työhyvinvointia sekä työssä jaksamista, pitämällä ryhmäkoot mahdollisimman pieninä ja paikallisilla palkankorotuksilla. Varhaiskasvatusta ei saa yksityistää voittoa tavoitteleville toimijoille. Yksityisen varhaiskasvatuksen osuuden kasvu johtaa suurempiin eroihin palveluiden laadussa, lasten valikointiin sekä naisvaltaisen henkilöstön yhä heikompaan palkkatasoon. Henkilöstöresursseja on oltava riittävästi. Lisäksi kunnilla pitää olla tarpeeksi resursseja toimintaterapiaan, fysioterapiaan, puheterapiaan sekä psykologeihin ja kuraattoreihin, jotta lasten oikeudet toteutuvat. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä heidän vanhempiensa tukemiseen on ohjattava riittävästi resursseja.
Kohtuulliset ryhmäkoot terveissä kouluissa. Riittävän pienet oppilasryhmät kaikilla tasoilla ja erityisopetuksen resurssit kuntoon Kuntien on pidettävä oppilasryhmien koot mahdollisimman kohtuullisina ja opettajaresurssit riittävinä koko peruskoulussa. Opettajien hyvinvointia ja jaksamista on tuettava etäopetuksen, kiireiden, keskeytysten ja muiden paineiden keskellä. Kun pidetään huoli, että koulussa on tarpeeksi henkilöstöä, turvataan parhaiten työrauha ja pystytään huomioimaan kaikkien lasten tarpeet. Erityisen tärkeää on panostaa siihen, että oppimisen kolmiportaisen tuen järjestelmä on kunnossa. Erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevien oppilaiden opetus voi tapahtua pienryhmissä, erityisopetuksessa tai yleisopetuksen ryhmissä. Onnistumisen edellytyksenä ovat riittävät henkilöresurssit, kuten riittävä määrä erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia, sekä moniammatillinen yhteistyö vuorovaikutuksessa perheen kanssa. Yhteistyötä tarvitaan myös muiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden sekä nuorisotyön ammattilaisten kanssa, jotta kouluissa voidaan tarjota moniammatillista tukea mahdollisimman varhain ja mahdollisimman lähellä nuorta. Lasten ja nuorten osallisuutta heitä koskevassa päätöksenteossa on vahvistettava.
Maksuton aamupalatarjoilu peruskouluihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn mukaan peruskouluikäisistä huomattava osa ei syö aamupalaa joka arkiaamu. 4. ja 5. luokkalaisista luku on 26 prosenttia, ja 8. ja 9. luokkalaisten osalta jopa 41,4 prosenttia. Tutkimukset ovat osoittaneet linkin terveellisen aamupalan ja koulumenestyksen välillä, mutta kaikissa kodeissa ei ole samanlaisia edellytyksiä huolehtia ravitsevasta aamiaisesta. Lisäksi

Sosiaalibarometri 2020 on osoittanut koronakriisin näkyneen kunnissa toimeentulon

ongelmina. 73 prosenttia sosiaalityöntekijöistä katsoo, että kriisi on lisännyt muun

muassa ruoka-avun tarvetta, mikä on vääjäämättömästi vaikuttanut myös koululaisiin.
Toisen asteen tutkinto on työelämän osaamisvaatimusten kasvun myötä nykypäivänä välttämättömyys kaikille nuorille. Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä on tarkoitus avittaa jokainen nuori toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Tavoitteessa onnistuminen edellyttää myös johdonmukaisia panostuksia koulutuksen laatuun ja toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin ja tukeen. Nuorten hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että oppilas- ja opiskelijahuollossa on riittävästi resursseja ja että nuoret pääsevät heille suunnattujen mielenterveys- ja päihdepalveluiden pariin. Kunnan pitää huolehtia siitä, että kaikille nuorille pystytään tarjoamaan tarpeeksi lähiopetusta toisella asteella. Kunnan on asetettava omat laatukriteerinsä niin lukio- kuin ammatilliselle koulutukselle. Kunnissa pitää myös edistää lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten välistä yhteistyötä esimerkiksi tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuuksia suorittaa oppiainekokonaisuuksia toisessa toisen asteen oppilaitoksessa. Oppivelvollisuusuudistuksen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että myös aiemmin opintonsa keskeyttäneillä opiskelijoilla on mahdollisuus saada hankittua toisen asteen tutkinto. Niille nuorille, jotka tarvitsevat erityistä tukea, on tarjottava sitä. Erityisen tuen tulee olla myös toisen asteen oppilaitoksissa riittävästi resursoitua ja moniammatillista.
Meidän on huolehdittava siitä, että kaikkien oikeus terveeseen opiskelu- ja työympäristöön toteutuu käytännössä. Rakennushankkeiden toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota hankkeiden budjetointiin, aikatauluun ja valvontaan. Kunnan kannattaa hankkia pysyviä väistötiloja omaan omistukseensa kalliiden konttien vuokraamisen sijaan. Kouluihin kannattaa palkata omia kiinteistönhoitajia: paras tapa huolehtia kiinteistöjen kunnosta on huolehtia ihmisistä, jotka tuntevat rakennukset ja jotka päivittäin hoitavat ja huoltavat niitä.

TUKEA, HOITOA JA HOIVAA KAIKILLE. Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin on jokaisella.

Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon suurimpia ongelmia ovat hidas pääsy avun ja tuen piiriin sekä korkeat asiakasmaksut. Terveyserot köyhien ja rikkaiden välillä ovat kasvaneet kohtuuttomiksi. Jokaisen ihmisen pitää voida luottaa siihen, että ammattitaitoista apua ja tukea on saatavilla silloin kun tarvitsee. Nykyään näin ei ole, sillä pienituloiset julkisia palveluita käyttävät pääsevät kaikkein huonoimmin esimerkiksi lääkärin vastaanotolle. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panostaminen, sosiaalisten ongelmien vähentäminen ja avun turvaaminen ajoissa ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevin tapa toimia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä pitää noudattaa yhden luukun periaatetta ja panostaa erityisesti matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviin palveluihin. Netin käytön ohella on säilytettävä mahdollisuus kasvokkain asiointiin.

Lääkärille on päästävä korkeintaan viikossa maksutta. Jokaisen suomalaisen pitää voida luottaa siihen, että terveyskeskuslääkärin tai muun tarpeen mukaisen ammattilaisen vastaanotolle pääsee korkeintaan viikossa ja maksutta. Terveyskeskusmaksu pitää poistaa ja hammaslääkärimaksuja alentaa. Kunnan pitää yhteistyössä valtion kanssa asettaa korkeintaan viikon hoitotakuu perusterveydenhuoltoon. Erikoissairaanhoidossa erikoislääkärien avovastaanottotarjontaa on laajennettava niin, että asukkaat voivat saada esimerkiksi tarpeelliset gynekologin, silmälääkärin, neurologin, geriatrin ja ortopedin tutkimukset ilman kalliiksi tulevaa hakeutumista yksityisille lääkäriasemille. Sairaanhoitopiireissä on huolehdittava siitä, että resurssit käytetään lääketieteellisesti perusteluihin tutkimuksiin ja hoitoihin laadukkaalla ja tehokkaalla tavalla. Kunnan ja sairaanhoitopiirin pitää alentaa asiakasmaksuja ja lisäksi soveltaa lainsäädännön mahdollisuutta jättää maksuja perimättä silloin, kun se on asiakkaan taloudellisen tilanteen kannalta kohtuutonta. Yksityisten perintäyhtiöiden palveluiden käyttö pitää lopettaa.
Maksuton ehkäisy nuorille. Kunnan pitää tarjota kaikille alle 25-vuotiaille nuorille kullekin sopivaa ja monipuolista maksutonta ehkäisyä. Niistä kunnista, joissa on kokeiltu maksutonta ehkäisyä, on saatu hyviä tuloksia: seksitaudit ja raskaudenkeskeytykset ovat vähentyneet, ja kunta on säästänyt rahaa. Maksuton ehkäisy nuorille on myös tärkeä tasa-arvoteko: se takaa mahdollisuuden kaikille nuorille, taustasta tai varallisuudesta riippumatta, huolehtia omasta seksuaaliterveydestään ja nauttia elämästään.
Terapiatakuu käyttöön. Mielenterveyden häiriöt koskettavat suurta osaa suomalaisista. Samalla mielenterveyden häiriöt ovat keskeinen syy niin pitkille sairaspoissaoloille kuin ennenaikaisille eläköitymisille. Mielenterveyspalveluissa tarvitaan enemmän nopeasti tarjottavia matalan kynnyksen palveluita. Erityisesti lasten ja nuorten sekä työelämän ulkopuolella olevien mielenterveyspalveluissa on isoja puutteita. Kuntien pitää yhdessä valtion kanssa panna toimeen terapiatakuu, joka takaa ihmiselle pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon viimeistään kuukauden sisällä hoidon tarpeen toteamisesta.
Ikäihmisille hyvää hoivaa niin kotona kuin palvelutalossa. Vanhushoivan epäkohdat ovat vakava ihmisoikeusongelma ja häpeäksi suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Jokaisen ihmisen on voitava luottaa siihen, että hänestä pidetään hyvää huolta silloin, kun omat voimavarat eivät enää riitä. Kuntien on huolehdittava lain velvoittaman hoitajamitoituksen täysimääräisestä toimeenpanosta ja samalla parannettava kotihoidon laatua ja saatavuutta lisäämällä työntekijöitä ja panostamalla työhyvinvointiin. Kotiin vietäviä palveluita on kehitettävä, ja lääkärin kotikäyntien, kotikuntoutuksen ja viriketoiminnan pitää kuulua palveluvalikoimaan. Työntekijöille on luotava kanavia, joiden kautta he voivat raportoida huomaamistaan epäkohdista ilman pelkoa oman työpaikan menettämisestä. Kunnan on kehitettävä välimallin yhteisöllistä asumista vaihtoehdoksi kotona asumiselle ja tehostetulle palveluasumiselle. Omaishoitajille lisää vapaita ja tukea. Omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi kunnan pitää panostaa omais- ja perhehoitoa tukeviin palveluihin. Turvaamalla laadukkaita ja monipuolisia sijaishoitojärjestelyjä, esimerkiksi hoidettavan omassa kodissa, voidaan kannustaa omaishoitajia pitämään heille kuuluvia vapaita. Omaishoidon tuen tulee perustua tarpeeseen, ei kunnan budjettiin.
Lisää resursseja päihdepalveluihin. Kunnan päihdepolitiikan tulee vähentää inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia haittoja. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään kohteluun ja ihmisarvoiseen elämään. Päihteitä käyttävät ihmiset ovat tuoneet toistuvasti esiin syrjintäkokemuksia kaikille tarkoitetuissa julkisissa palveluissa. Stigma estää hoitoon hakeutumisen ja perusoikeuksien toteutumisen. Päihteiden käyttäjiin ja päihdepalveluihin hakeutumiseen liittyvää stigmaa on aktiivisesti vähennettävä muun muassa kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä. Päihdepalveluihin ja koko väestöön kohdistuvaan ennaltaehkäisevään päihdetyöhön tulee laittaa riittävästi resursseja, ja kuntaan on laadittava päihdesuunnitelma. Päihdepalveluiden tulee olla saavutettavia. Palveluiden on oltava helposti löydettävissä, ja niihin pääsemisen tulee olla mahdollisimman yksinkertaista ja esteetöntä. Läheisille on myös tarjottava tukea ja hoitoa. Lasten oikeudet on huomioitava päihdepalveluita suunnitellessa, ja perhepalveluihin sekä lastensuojeluun on panostettava. Kunnan päihdeohjelmaan tulee sisällyttää myös rahapelihaittojen ehkäisy ja ohjeet siitä, mihin rahapeliongelmainen voidaan tarvittaessa ohjata hoitoon.
Vammaispolitiikan perustaksi itsemääräämisoikeuden vahvistaminen Vammaispalveluita on kehitettävä asiakaslähtöisesti niin, että eri-ikäisille ja eritarpeisille ihmisille on tarjolla heille sopivia palveluita. Vammaisten on päästävä osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Kuljetuspalveluiden sekä henkilökohtaisen avun riittävyyden takaaminen on tärkeä tapa vahvistaa vammaisten itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuksia päättää esimerkiksi omasta vapaa-ajastaan. Erityisesti moniperustaiselle syrjinnälle alttiiden vammaisten oikeuksien toteutumiseen tulee kiinnittää huomiota. Työkykyisille ja -halukkaille on järjestettävä mahdollisuus palkkatyöhön tekemällä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa sekä palkkatuen avulla. Kehitysvammaisenkin on saatava työstään palkkaa. Vammaisen henkilön tulee voida itse päättää, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu. Pakkomuutot pitää kieltää. Vammaisille ihmisille ja heidän omaisilleen on oltava tarjolla kootusti selkokielistä tietoa siitä, millaisia palveluita on olemassa ja miten sekä mistä niitä voi hakea. Kunnissa tulee olla erikseen ammattilaisia, jotka neuvovat vammaisia ihmisiä ja heidän perheitään, tarvittaessa selkokielisesti. Kunta voi myös tarjota vertaistukea – kunnan kautta pitää voida saada yhteys koulutettuihin kokemuskouluttajiin. Kunnan on oltava esteetön ja saavutettava. Kaikkialla on otettava huomioon esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Julkisten tilojen, ja myös oppilaitosten, tulee olla esteettömiä ja niiden viestinnän saavutettavaa. Vammaisten ihmisten on päästä halutessaan osallistumaan oppilaitosten, kuntien, maakuntien, järjestöjen ja puolueiden järjestämiin tilaisuuksiin. Asenteisiin ja ennakkoluuloihin vaikuttaminen on myös tärkeää työtä. Kunnan vammais- ja vanhusneuvostoille tulee antaa oikeaa vaikutusvaltaa. Kunnassa on tärkeää tehdä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia.

Valvonta kuntoon omassa ja yksityisessä palveluntuotannossa. Vanhusten ja vammaisten hoidon epäkohdat sekä esimerkiksi vakavat perusoikeuksien loukkaukset lastensuojelussa ovat paljastaneet tarpeen kehittää ja vahvistaa niin yksityisten kuin julkisten tuottamien palveluiden valvontaa. Kunta on vastuussa omien ja ostamiensa palveluiden valvonnasta. Siihen pitää osoittaa riittävät ja erilliset henkilöstöresurssit, joiden avulla varmistetaan laatu. Valvonnan tuloksista pitää raportoida säännöllisesti niin viranhaltijoille kuin luottamushenkilöille. Jos kunta ulkoistaa jotain palveluita oman tuotannon sijasta, pitää palveluiden ostosopimuksiin sisällyttää ehtoja asiakkaille ja kunnalle maksettavista vahingonkorvauksista, jos palveluntuottaja laiminlyö velvoitteitaan eikä esimerkiksi pysty takaamaan inhimillistä hoivaa tai huolehdi asiakkaidensa perustavanlaatuisista tarpeista.

KESTÄVÄÄ ELINVOIMAA JA ELINKEINOJA.
Pori on vastuullinen työnantaja, palveluiden ostaja ja ilmastonmuutoksen ratkaisija sekä yritysmyönteinen kunta ja elinkeinon mahdollistaja.

Porissa kunta-alalla työskentelee yli 5600 henkilöä (31.8.2020), joista valtaosa on naisia. Hankinnat ovat merkittävä osa Porin kaupungin taloutta ja toiminnallisuutta, vuositasolla yli 300 miljoonaa euroa). Hankinnalla tarkoitetaan tässä tavaroiden ja palvelujen ostamista ja vuokraamista (myös leasing-hankinnat) sekä urakalla teettämistä. Siksi kunnilla on erityinen vastuu näyttää esimerkkiä hyvänä työnantajana ja hankkijana toimimisessa. Palkkatasa-arvo, työssä jaksaminen ja työhyvinvointi eivät ole tehokkaan työn vastakohtia vaan sen edellytyksiä ja arvoja itsessään. Kunnalla on myös ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen kannalta. Pori on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 80% vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää rakennemuutoksia- ja uudistuksia toimintatapoihimme.

Elinkeinopolitiikan lisäksi kunnissa tarvitaan elinvoimapolitiikkaa, jossa keskitytään paitsi elinkeinojen tukemiseen ja teollisten investointien saamiseen myös kuntalaisten osallisuuden kasvattamiseen ja kunnan veto- ja pitovoimakeinojen määrätietoiseen kehittämiseen. Jokainen kunta Suomessa ei voi olla muuttovoittoinen, mutta jokainen kunta voi olla elinvoimainen. Kuntalaisten osallisuutta vahvistetaan mm. ottamalla käyttöön osallistuva budjetointi. Osallistuvassa budjetoinnissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että jokaisen kuntalaisen ääni tulee yhtä lailla kuulluksi eivätkä ainoastaan hyväosaisten hankkeet menesty. Hyvät peruspalvelut ja sijoittaminen koulutukseen ovat parasta elinkeinopolitiikkaa. Osaavan työvoiman saatavuus on elinehto kuntien kestävälle elinvoimalle. Sivistyspalvelujen riittävät resurssit ja erityisesti ammatillisen toisen asteen toimintaedellytysten turvaaminen ovat keskeisiä osia elinvoiman rakentamisessa. Kuntien tulee varsinaisen koulutuksen resursoinnin lisäksi turvata opiskelun edellytykset, muun muassa riittävä asuntolapaikkojen tarjonta.

Järjestöjen toimintaedellytyksistä huolehtiminen on tärkeää. Esimerkiksi järjestöjen työllisyyspoliittiset hankkeet, kuntouttava työtoiminta, nuorten työllistäminen ja hankerahat ovat osa kuntien työllistämistä.

Erityisesti akuuteilla työvoimapula-aloilla on syytä harkita paikallisia palkankorotuksia. Meidän on tehtävä loppu lomautuksille, niillä ei lopulta saavuteta säästöjä, vaan päinvastoin. Lomautukset aiheuttavat pahimmillaan hyvinvointivajetta kunnissa, kun tärkeät palvelut kärsivät. Lomautusten aiheuttamat säästöt ovat lyhytaikaisia ja todellisuudessa vain siirtävät kustannuksia taskusta toiseen. Kuntien lomautukset vaikuttavat myös ennen kaikkea naisten toimeentuloon.
Kunnallisten yhtiöiden osalta henkilöstön oikeutta edustukseen yhtiöissä pitää seurata aktiivisesti ja toteuttaa edustus hallitustasolla myös vähintään 25 henkilöä työllistävissä yhtiöissä. Palkkatasa-arvoa ja palkka-avoimuutta edistetään systemaattisilla palkkakartoituksilla. Osana tavoitteellista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua pitää toteuttaa erilliset tasa-arvosuunnitelmat. Kunnassa pitää ottaa käyttöön anonyymi rekrytointi.
Sujuvat, saavutettavat ja kohtuuhintaiset joukkoliikenneratkaisut. Joukkoliikenneratkaisut ovat avainasemassa, kun vähennetään liikenteen päästöjä ja parannetaan kuntalaisten elämänlaatua. Kaupunkialueella joukkoliikenteen on mahdollistettava autoton elämä, haja-asutusalueilla vähintään päivittäisasiointi. Kunnassa pitää kokeilla kylien välistä kutsuliikennettä ja yhteiskuljetuksia. Lippuhintojen osalta joukkoliikenteen tulee olla auton omistamista edullisempi vaihtoehto ja saavutettavissa tulotasosta, iästä, terveydentilasta tai vammasta riippumatta.
Pyöräilyn ja kävelyn aseman parantaminen haja-asutusalueella ja kaupungissa. Laaditaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Kävely ja pyöräily ovat ensisijaisia liikennemuotoja uusia alueita kaavoitettaessa. Keskusta-alueella laajennetaan kävelykatua ja levennetään jalkakäytäviä sekä rakennetaan nopeiden pyöräyhteyksien väyliä. Talvipyöräilyä edistetään kehittämällä pyöräväylien talvihoidon menetelmiä ja priorisoimalla talvisin kevyen väylän liikenteen auraus. Lasten ja nuorten liikuntaa edistetään huolehtimalla siitä, että peruskouluun pääsee turvallisesti polkupyörällä koulumatkan pituuden sen salliessa. Pyöräilyn lisäämiseksi kehitetään riittävästi myös yhteiskäyttöpyörien järjestelmiä.
Edistetään kaasu- ja sähköautoilua sekä autojen ja pyörien yhteiskäyttöä. Välttämättömän henkilöautoliikenteen muuttaminen mahdollisimman suuressa määrin sähkö- ja kaasukäyttöiseksi on tärkeä keino pienentää päästöjä. Laaditaan suunnitelma tankkaus- ja latausverkoston laajentamisesta ja kilpailutetaan sen toteuttaja. Yhtenäinen ja laaja latausverkosto mahdollistaa näiden liikkumismuotojen leviämisen. Biokaasun suurempi käyttö tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi maataloustuottajille. Biokaasun ja sähkön tankkauspisteiden leviämistä tulee edistää suunnitelmallisesti. Tuetaan autojen yhteiskäyttöä pysäköintisuunnittelulla ja latauspisteillä. Kuntien autoja voidaan näin avata yhteiskäytölle, kun ne eivät ole virkakäytössä.

Energiaviisaita ratkaisuja rakentamisessa ja korjaamisessa. Energiatehokas rakentaminen ja rakennetun ympäristön päästöjen vähentäminen ovat keskeisessä osassa, kun Pori siirtyy kohti hiilineutraaliutta. Olemassa olevien rakennusten elinkaaren päästöjä tulee vähentää vaihtamalla lämmitysratkaisut kestävämmiksi sekä tekemällä energiatehokkuusinvestointeja. Erityisen tärkeää on panostaa kestävien energiamuotojen valintaan ja energian käytön vähentämiseen. Lisäksi tarvitaan rakennusvaiheen päästöjen minimointia: suositaan olemassa olevan rakennuskannan korjaamista purkamisen sijaan ja kierrätetään rakennusmateriaaleja. Rakentamisen osuus on yli 20 % rakennuksen elinkaaren päästöistä. Kun suositaan vanhaa rakennuskantaa purkamisen ja uuden rakentamisen sijaan, voidaan vähentää rakennetun ympäristön aiheuttamia päästöjä. Rakennuksen lähestyessä elinkaarensa loppua on ensisijaisesti arvioitava, voiko elinkaarta pidentää. Mikäli purkaminen on kuitenkin välttämätöntä, täytyy purkuluvan ehdoksi asettaa rakennusjätteen kierrätyksen näkökulmasta tehty purkukartoitus. Energiatehokkuusinvestointeja julkisiin tiloihin ja aurinkopaneelit katoille. Julkisesta rakennuskannasta voidaan tehdä energiatehokkuuden suunnannäyttäjä. Julkisissa rakennuksissa päästöjä vähennetään esimerkiksi hukkalämmön talteenotolla, aurinkoenergian rakentamisella, kestävämpiin lämmitysratkaisuihin kuten maalämpöön vaihtamisella ja lämpövarastoinnilla. Aurinkopaneeleja voidaan käyttää seinillä ja katoksissa.

Puurakentamisen ja vihreän rakentamisen suosiminen. Puusta rakentaminen on ilmastokestävä ja terveellinen rakentamismenetelmä. Siinä missä sementin ja teräksen tuotantoketjuissa syntyy huomattavasti päästöjä, puurakentaminen sitoo hiiltä ja on sisäilman näkökulmasta terveellinen vaihtoehto. Suositaan kaavoituksessa puurakentamista. Edistetään viherkertoimen, esimerkiksi viherkattojen, käyttöä kaavoitusprosesseissa. Lisätään viherkosketusta, esimerkiksi metsäpohjaisia pihoja erityisesti varhaiskasvatuksen kiinteistöissä.

Kivihiilen, öljyn ja turpeen sijasta polttoon perustamattomia ratkaisuja. Kunnan energiayhtiöissä pitää luopua kivihiilen ja turpeen käytöstä ja korvata energiantuotanto ensisijaisesti polttoon perustumattomilla ratkaisuilla. Hukkalämmön ja lämpöpumppujen hyödyntäminen, lämpövarastot sekä geotermisen lämmön hyödyntäminen tuovat uusia mahdollisuuksia lämmöntuotantoon. Kestävyyskriteerit biomassalle. Biomassa on vain siirtymäkauden polttoaine matkalla kohti polttoon perustumattomia ratkaisuja. Kunnan energiayhtiöiden on asetettava tiukat kestävyyskriteerit käytetylle biomassalle ja sitouduttava niiden valvontaan. Muutetaan tuulivoiman rakentamiseen liittyvää kaavoitusta ja olemassa olevien kaavojen tulkintaa siten, että ne tukevat modernien tuulivoimaloiden rakentamista ja tuulivoiman ja paikallisten elinkeinojen yhteensovittamista. Lasketaan merituulivoiman kiinteistövero samalle tasolle maalle rakennetun tuulivoiman kanssa, kun lainsäädäntö sen mahdollistaa.

Enemmän energian varastointia. Erityisesti aurinkoenergian käyttöönotto edellyttää energian varastointikapasiteetin lisäämistä. Kausivaihtelun tuottamaa energian ylitarjontaa voidaan varastoida energiayhtiöissä ottamalla käyttöön esimerkiksi maanalaisia vesivaraajia. Julkisissa rakennuksissa rakennetaan kiinteistön tarpeisiin riittävät lämpövarastot.
Luontoa kunnioittava kunta. Hyvinvoiva lähiluonto parantaa asumisen laatua ja toimii hiilinieluna. Metsät ja muut lähiluontoalueet ovat suosittuja virkistyspaikkoja ja pitävät huolta luonnon monimuotoisuudesta. Luonto- ja lähimatkailun sekä luontaiselinkeinojen merkitys pandemian jälkeisessä maailmassa tulee korostumaan ja on keskeisessä roolissa, kun torjutaan ilmastonmuutosta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Enemmän maata luonnonsuojeluun. Suojellut maa-alueet ja metsät ovat yksi tärkeimmistä tavoista huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Lisätään kunnan omistamien metsien suojelua määrätietoisesti paikallisten luonnonsuojeluverkostojen ja luontoselvitysten mukaisesti. Resursoidaan luonnonsuojelualueiden ylläpitoa riittävästi ja ennallistetaan suojelukohteita. Kaavoituksessa on huomioitava luontoarvot ja riittävät ekologiset käytävät eläinten turvalliseen siirtymiseen paikasta toiseen. Lähi- ja luontomatkailun toimintaedellytykset kuntoon. Kunnan matkailun edistämiseen käyttämä raha suunnataan niin, että painotetaan luontomatkailua. Kunnilla on tärkeä rooli useiden matkailualan yritysten yhteistyön mahdollistajina ja toisaalta kokonaisuuksien tarjoajana potentiaalisille matkailijoille.
Parannetaan eläinten hyvinvointia. Eläinten oikeuksien toteutumisessa tärkein askel on siirtyä käyttämään julkisten ruokapalveluiden hankinnassa yhä enemmän kasvipohjaisia tuotteita. Niiden osuutta nostetaan vähintään 50 prosenttiin hankinnoista. Kuntaan nimetään päivystävä valvontaeläinlääkäri. Perustetaan eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin, johon kuuluvat eläinsuojelujärjestöt, poliisi ja paikallinen eläinsuojelu. Tehdään yhteistyötä poliisin kanssa erityisen eläinsuojelupoliisin nimeämiseksi kuntaan. Kunnan tulee ottaa vastuulleen irrallaan tavattujen seura- ja harrastuseläinten kiinniotto ja kuljetus sekä näistä koituvat kustannukset. Lisäksi löytöeläinten hoidon laatua tulee parantaa. Parannetaan vaelluskalakantojen elinvoimaisuutta ennallistamalla mahdollisuuksien mukaan koskia ja rakentamalla kalareittejä vesivoimaloiden yhteyteen. Kapasiteetiltaan pienimpiä vesivoimaloita voidaan purkaa kalareittien parantamiseksi ja luonnon ennallistamiseksi.

KAIKKIEN KUNTA! Hyvinvointia taiteesta, liikunnasta ja sivistyksestä

Monipuoliset mahdollisuudet niin järjestettyyn kuin vapaamuotoiseen toimintaan, taiteeseen ja liikuntaan ovat tärkeitä kuntalaisten hyvinvoinnin takaajia, ja sitä kautta ne toimivat kuntien veto- ja pitotekijöinä. Oikeus harrastamiseen, taiteeseen ja omaehtoiseen toimintaan on perustavanlaatuinen hyvän elämän rakennuspalikka, jonka tukemisessa kunnalla on käytössään paljon mahdollisuuksia.

Kirjastot ovat yhteiskunnan kulmakivi ja lukutaidon sydän. Ne ovat esimerkki palvelusta, joka tuottaa hyvinvointia ja edistää aktiivista kansalaistoimijuutta tulotasosta riippumatta. Kirjastojen tehtäväkenttä on laajentunut kirjojen lainaamista tarjoavasta laitoksesta monipuolisten palveluiden kehdoksi, yhteisön keskukseksi. Taide on myös kiinteä osa ihmisyyttä, ja se kuuluu ihmisen arkeen koko elämän ajan. Taidetta ja kulttuuria on vaalittava moninaisena, kaikille saatavilla olevana kokonaisuutena. Liikunta on olennainen osa kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Liikkumista täytyykin edistää kunnan kaikkien toimialojen yhteisillä strategisilla tavoitteilla ja kuntalaisten kuulemisella. Liikuntaneuvonnan palveluketju toimii suositusten mukaisesti, kun jokaisella kuntalaisella on oikeus tukeen sopivan liikuntamuodon löytämisessä. Varmistetaan, että seuratoiminnalla on edellytykset tuottaa laadukasta ja vastuullista liikunta- ja urheilutoimintaa.

Kirjaston resurssit kuntoon. Kirjastoja kehitetään edelleen laaja-alaisina tiedon, jakamistalouden ja sosiaalisen kohtaamisen keskuksina. Kirjastotoimea resursoidaan riittävästi niin, että voidaan taata kirjastopalveluiden saatavuus myös haja-asutusalueilla esimerkiksi laajasti palvelevilla kirjastoautoilla. Kirjastojen aineistohankinnoissa huomioidaan lukijoiden moninaisuus ja kielellinen saavutettavuus. Tuetaan lasten ja nuorten lukutaitokasvatusta. Kirjastojen rooli nuorten lukutaidon kehittymisessä on ensisijaisen tärkeä. Kirjaston ja lähiympäristön, erityisesti koulujen, yhteistyötä painotetaan lukemisen ja kirjoittamisen tukena esimerkiksi lukukummi- ja lukukoiratoiminnalla. Järjestetään sukupuoli- ja kulttuurisensitiivistä lukukasvatusta, jossa painotetaan erityisesti poikien lukuharrastuksen alkamista.

Kohtuuhintaisia tiloja ja palveluita vapaan kentän toimijoille. Kuntien kulttuuritoimintalaki velvoittaa luomaan edellytyksiä ammattitaiteilijoiden toiminnalle. On huolehdittava, että vapaan kentän toimijoille on tarkoituksenmukaisia työskentely- ja toimitiloja, riittävää taloudellista tukea sekä muun muassa myynti- ja vuokrausrakenteita. Taidelaitosten resursointi kuntoon ja hinnoittelu saavutettavaksi. Maakunnallisilla laitoksilla on erityinen rooli alueen taide-elämän elinvoimaisuudessa ja taiteen ammattilaisten työllisyydessä. Huolehditaan, että taloudellinen resursointi mahdollistaa myös vierailut ja pienemmät produktiot moninaisuuden takaamiseksi. Museoiden taloudessa tulee huomioida näyttelypalkkiot. Lippuhinnoittelun tulee tukea kulttuurin saavutettavuutta. Tarjotaan tarvittaessa kulttuuripalveluita sosiaalisin tai taloudellisin perustein Kaikukortilla. Apurahoja ja yhteistyömalleja kulttuurikentän toimijoille ja tapahtumille. Vapaan kentän kulttuuritoimijoille tulee olla jaettavana työskentely- ja projektiapurahoja, ja kunnan tulee aktiivisesti mahdollistaa kulttuuritoimijoiden ja kaupungin palvelualueiden yhteistyö.
Prosenttiperiaatteen käyttö sote-toiminnassa varmistaa, että yksilön oikeus taiteeseen ja kulttuuriin toteutuu aina itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja erityisesti kuormittavissa elämänvaiheissa, sen lisäksi, että laadukkaasta taiteesta osana hoitoa on hyötyä terveydelle ja hyvinvoinnille.

Maksuttomia liikuntavuoroja nuorille. Nuorten liikuntaharrastus ei saa olla kiinni varallisuudesta. Kuntien pitää tarjota liikuntapaikat maksuttomasti alle 25-vuotiaiden liikuntaan ja urheiluun. Lähiliikuntapalveluja pitää lisätä. Liikuntapaikkojen käyttöä tulee mahdollistaa iltapäivisin, illalla ja viikonloppuisin sekä ympärivuotisesti. Kunnan tulee laatia virallisesti hyväksytyt liikuntapaikkojen käyttövuorojen jakoperusteet, jotka huomioivat myös, että eri sukupuolille suunnatut vuorot saavat tasa-arvoisesti aikaa ja ajankohtia. Kuntien tiloja pitää tarjota kansalaisjärjestöjen ja vapaa-ajan toimintaa tuottavien järjestöjen käyttöön maksutta.