Porin perusturvan tiedossa olevia ongelmia pitää lähteä ratkomaan. Kustannusten hallitsematon kasvu, ongelmat palvelutuotannossa ja yhteistoiminta-alueen muiden kuntien irtaantumishalukkuus kertovat siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Perusturvan ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta eivät samoilla lääkkeillä.
Perusturvan kustannusten hallinta on vaikeaa, koska ihmisten palvelutarve vaihtelee vuosittain ja toimintakenttä perusturvalla on todella laaja vauvasta vaariin. Palvelujen kysynnän kasvuun voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevää toimintaa lisäämällä. Ympärivuorokautinen, pitkäaikainen hoito on kallista ja odotettavissa on, että tarve kasvaa koko ajan. Lisäksi ihmiset yleensä haluavat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, jos vain kotiin annettavat palvelut toimivat.
Ikäihmisten osalta pitää satsata kotipalveluun, kuntoutukseen ja omaishoitajien jaksamiseen. Suuret odotukset kohdistuvatkin kaupunginsairaalan uuteen profiiliin kuntoutussairaalana.
Porissa on lisäksi järkevää lisätä tehostettua palveluasumista, sillä on tärkeää, että ihmisiä ei turhaan makuuteta monta kertaa kalliimmassa erikoissairaanhoidossa. Siksi perusturvassa pitää käynnistää uuden, tehostetun palveluasumisen yksikön rakennuttaminen.
Lastensuojelun saralla ilmeneviin ongelmiin pitää puuttua välittömästi ja vahvoilla avohuollon tukitoimilla, muun muassa perhetyöllä ja lapsiperheiden kotipalvelulla, ennen kuin ongelmat ovat siinä pisteessä, että joudutaan tekemään huostaanotto. Huostaanottoon jouduttaessa pitää etsiä mahdollisuuksia perhesijoituksiin ja myös omaa palvelutuotantoa lastensuojelulaitosten osalta pitää vahvistaa.
Yksityisessä lastensuojelulaitoksessa yhden lapsen asuminen maksaa nykyään noin 100 000 euroa vuodessa. Tällä summalla palkkaisi ainakin kaksi työntekijää lastensuojelun perhetyöhön.
Palvelujen järjestämiseen liittyvistä ongelmista saa toistuvasti paikallisena päättäjänä kuulla ja lukea mielipidekirjoituksista. Liian usein kuulee, että aikaa lääkäriin ei saa tai että hammashoitoon ei pääse kohtuullisessa ajassa.
Perusturvassa pitäisi parantaa työoloja kaikin tavoin. Työhyvinvointiin satsattaessa työntekijät sitoutuvat nykyistä paremmin perusturvan palvelukseen.
Turvautumalla kallisiin keikkalääkäreihin saadaan paljon lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Tuttu lääkäri voisi ratkaista ongelman jo perusterveydenhuollossa.
Hätiköidyillä terveysasemien sulkemisilla saadaan lyhytaikaista säästöä, mutta ihmisten palvelujen saatavuuteen tämä vaikuttaa kielteisesti eikä säästöistä ole pitkällä tähtäimellä varmuutta. Perusterveydenhuollon toimivuuteen satsaaminen maksaa itsensä takaisin entistä pienempinä erikoissairaanhoidon laskuina.